torstai 7. maaliskuuta 2019

Siihen aikaan kun ensimmäinen marttalaulu laulettiin

Marttojen ensimmäinen laulu oli mahtipontiseen Miss aukee laaja Pohjanmaa, säveleen tehty Martta-Yhdistyksen laulu. Sen sanoitti jyväskyläläinen runoilija ja kääntäjä Irene Mendelin, joka oli tuolloin julkaissut kaksi runokokoelmaa. Mendelinin ensimmäinen runokokoelma, Koivikossa, oli ensimmäinen suomalaisen naisen julkaisema runokokoelma. 

Emäntälehti 6-7/1909
Irene Mendelinillä oli paljon meriittiä erilaisten juhlarunojen kirjoittamisessa ja myös käännöstyössään hän onnistui pääsemään teosten ytimeen. Mendeliniltä tilatut runot ja puheet olivat usein esillä erilaisten yhdistysten lehdissä koko Suomessa[1]

Julkisuudessa Irene Mendeliniä kutsuttiin myös koivujen herkäksi laulajattareksi[2]. Suomalainen teatterimies Kaarle Bergbom on luonnehtinut Mendelinin kirjoitustyyliä seuraavin sanoin: „Kun minä luin Vasantasenan niin näin, että neiti Mendelinillä on sulloa, kun luin Makkabealaiset niin näin, että hänessä on voimaa ja kun luin Sapphon, näin, että hänellä on henkeä."[3]

Monien sivistyneiden aikalaistensa tapaan Irene Mendelin toimi Jyväskylässä innokkaasti eri yhdistyksissä. Hänen sydäntään lähellä olivat erityisesti naisjärjestöt. Niinpä olikin itsestään selvää, että hänestä tuli Jyväskylään vuonna 1899 perustetun Martta-Yhdistyksen haaraosaston (perustamisen aikaan Sivistystä kodeille -niminen, tuolloin vielä senaatin hyväksymätön yhdistys) johtokunnan jäsenen. Myöhemmin Mendelin toimi yhdistyksen puheenjohtajana, missä toimessa hän oli silloinkin, kun kirjoitti Martta-Yhdistyksen laulun sanat. [4]

Husmodern nro 6/1909
Dagmar Neuvius käänsi Mendelinin laatimat sanat ruotsiksi, mutta loviisalaisen kirjailija Maria Nyström kaksikielisen Martta-Yhdistyksen ruotsinkielisille martoille kirjoittama laulu, Vårt kall är så stolt, så skönt, så rikt, oli se, joka jäi marthojen tunnuslauluksi pitkäksi aikaa. 

Maria Nyström kirjoitti aktiivisesti Husmodern lehteen nimimerkeillä M.N. ja Mormor. Hänet tunnetaan mm. Svenska Teaternissa 1916 esitetyn huvinäytelmän Lika barn leka best kirjoittajana, ja hänen teoksistaan on suomennettu ainakin esikoinen, Palkintokuvia pienelle puusepälle

On mielenkiintoista huomata, että Marttajärjestön 10-vuotisjuhlaa vietettiin hyvin samaan tapaan, kuin juuri vietettyjä 120-vuotisjuhlia. 

Silloinkin juhlat pidettiin kaikkialla samaan aikaan Marttojen toimistolta saatujen ohjeiden mukaan. Ajankohdaksi oli sovittu 4.-6. kesäkuuta 1909. Ohjelman samanlaiseksi toivottu runko takasi yhtenäisyyden tunteen kuten tänäkin vuonna. 

Vuoden 1909 juhlien ohjelmassa oli valtiopäivävirsi, keskustoimikunnan tervehdys, Alli Nissisen kirjoittama juhlaruno sekä Irene Mendelinin kirjoittama Martta-laulu sekä paikallista ohjelmaa. Muutamat yhdistykset juhlivat esimerkiksi haaraosaston 10-vuotispäivänä, mutta pääosa juhlista oli järjestön johtoportaan toivomana ajankohtana.[5]

Mainittakoon, että Alli Nissisen runo päättyi monille entuudestaankin tuttuun säkeistöön:
      Suomen koti, siinä sampo -
      Sille arvo antakaa!
      Siitä kerran uuden kevään
      Kasvu kaunis kohoaa.[6]
 
Järjestön vuosijuhlan aikaan haaraosastoja, kuten yhdistyksiä tuolloin kutsuttiin, oli 107 kappaletta, joita peräti 70 järjesti näyttävän juhlan. Isoimmat yhdistykset olivat tuolloin Helsingissä, missä oli 714 jäsentä sekä Sippolassa ja Vironlahdella, molemmissa noin 330 jäsentä. Mainittakoon, että Irene Mendelinin yhdistyksessä jäseniä oli tasan 50. Kiinnostus marttatoimintaan oli silloinkin kasvusuunnassa: juhlavuoden aikana perustettiin 17 uutta yhdistystä.[7] [8]

*   *   *

Kiitokset  Matti Männistölle innostavan aiheen esille nostamisesta 24/7 Marttailta Facebook -ryhmässä.


[6] Nissinen Alli, 1909, Emäntälehti 6-7/1909 ss. 81-83