Emäntälehti 6-7/1909 |
Julkisuudessa
Irene Mendeliniä kutsuttiin myös koivujen herkäksi laulajattareksi[2]. Suomalainen teatterimies Kaarle Bergbom on luonnehtinut Mendelinin
kirjoitustyyliä seuraavin sanoin: „Kun
minä luin Vasantasenan niin näin, että neiti Mendelinillä on sulloa, kun luin
Makkabealaiset niin näin, että hänessä on voimaa ja kun luin Sapphon, näin,
että hänellä on henkeä."[3]
Monien
sivistyneiden aikalaistensa tapaan Irene Mendelin toimi Jyväskylässä
innokkaasti eri yhdistyksissä. Hänen sydäntään lähellä olivat erityisesti
naisjärjestöt. Niinpä olikin itsestään selvää, että hänestä tuli Jyväskylään
vuonna 1899 perustetun Martta-Yhdistyksen haaraosaston (perustamisen aikaan
Sivistystä kodeille -niminen, tuolloin vielä senaatin hyväksymätön yhdistys)
johtokunnan jäsenen. Myöhemmin Mendelin toimi yhdistyksen puheenjohtajana,
missä toimessa hän oli silloinkin, kun kirjoitti Martta-Yhdistyksen laulun sanat.
[4]
Husmodern nro 6/1909 |
Dagmar
Neuvius käänsi Mendelinin laatimat sanat ruotsiksi, mutta loviisalaisen kirjailija Maria
Nyström kaksikielisen Martta-Yhdistyksen ruotsinkielisille martoille kirjoittama
laulu, Vårt kall är så stolt, så
skönt, så rikt, oli se, joka jäi marthojen tunnuslauluksi pitkäksi aikaa.
Maria
Nyström kirjoitti aktiivisesti Husmodern lehteen nimimerkeillä M.N. ja Mormor. Hänet
tunnetaan mm. Svenska Teaternissa 1916 esitetyn huvinäytelmän Lika barn leka best
kirjoittajana, ja hänen teoksistaan on suomennettu ainakin esikoinen,
Palkintokuvia pienelle puusepälle.
On mielenkiintoista huomata, että Marttajärjestön
10-vuotisjuhlaa vietettiin hyvin samaan tapaan, kuin juuri vietettyjä 120-vuotisjuhlia.
Silloinkin juhlat pidettiin kaikkialla samaan aikaan Marttojen toimistolta saatujen ohjeiden mukaan. Ajankohdaksi oli sovittu 4.-6. kesäkuuta 1909. Ohjelman samanlaiseksi toivottu runko takasi yhtenäisyyden tunteen kuten tänäkin vuonna.
Vuoden 1909 juhlien ohjelmassa oli valtiopäivävirsi, keskustoimikunnan tervehdys, Alli Nissisen kirjoittama juhlaruno sekä Irene Mendelinin kirjoittama Martta-laulu sekä paikallista ohjelmaa. Muutamat yhdistykset juhlivat esimerkiksi haaraosaston 10-vuotispäivänä, mutta pääosa juhlista oli järjestön johtoportaan toivomana ajankohtana.[5]
Silloinkin juhlat pidettiin kaikkialla samaan aikaan Marttojen toimistolta saatujen ohjeiden mukaan. Ajankohdaksi oli sovittu 4.-6. kesäkuuta 1909. Ohjelman samanlaiseksi toivottu runko takasi yhtenäisyyden tunteen kuten tänäkin vuonna.
Vuoden 1909 juhlien ohjelmassa oli valtiopäivävirsi, keskustoimikunnan tervehdys, Alli Nissisen kirjoittama juhlaruno sekä Irene Mendelinin kirjoittama Martta-laulu sekä paikallista ohjelmaa. Muutamat yhdistykset juhlivat esimerkiksi haaraosaston 10-vuotispäivänä, mutta pääosa juhlista oli järjestön johtoportaan toivomana ajankohtana.[5]
Mainittakoon, että Alli
Nissisen runo päättyi monille entuudestaankin tuttuun säkeistöön:
Suomen koti, siinä sampo -
Suomen koti, siinä sampo -
Sille arvo antakaa!
Siitä kerran uuden kevään
Kasvu kaunis kohoaa.[6]
Järjestön
vuosijuhlan aikaan haaraosastoja, kuten yhdistyksiä tuolloin kutsuttiin, oli
107 kappaletta, joita peräti 70 järjesti näyttävän juhlan. Isoimmat yhdistykset
olivat tuolloin Helsingissä, missä oli 714 jäsentä sekä Sippolassa ja
Vironlahdella, molemmissa noin 330 jäsentä. Mainittakoon, että Irene Mendelinin
yhdistyksessä jäseniä oli tasan 50. Kiinnostus marttatoimintaan oli silloinkin kasvusuunnassa: juhlavuoden aikana perustettiin 17 uutta
yhdistystä.[7]
[8]
*
* *
Kiitokset
Matti Männistölle innostavan aiheen esille nostamisesta 24/7 Marttailta Facebook
-ryhmässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti